Hymyn säätöä

Viisi viikkoa kului taas ja lokakuun käynti oikojalla oli viime torstaina. Yläetuhampaita pidetään yhä paikoillaan. Alahampaisiin sain leveämmän ja vahvemman kaaren, jotta viimeinenkin hammas (kuvassa vasen kakkonen) mahtuisi oikenemaan riviin. Tämä todellakin tuntui ja mielestäni alakaari leveni jo vielä samana iltana kipeyttäen hampaat mukavasti muutamaksi päiväksi.

Sivuille laitettiin jouset sulkemaan kuvissa näkyviä rakoja. Jouset siirrettiin siis yhtä hammasta taaemmas kuin viimeksi, koska olivat jo niin hyvin hampaita siirtäneet ja jäävät nyt kokonaan posken taakse piiloon. Kolmos hampaat ovat siis siirtyneet riittävästi eteenpäin ja nyt on nelosten vuoro.

Otin myös hymykuvan, niin kuin oikojanikin teki edelliskerralla. Oikojani siis kuvailee hampaita peilien avulla ja myös hymyäni aina muutaman käyntikerran välein ja katsoo niistä edistymistä sekä tekee hoitosuunnitelmaa. Hymykuvasta katsotaan minkä verran hampaat hymyssä näkyvät ja miten ne asemoituvat. Hampaiden kuuluu hymyssä mukailla huulen muotoja siten että etuhampaat ovat lähes alahuulen tasolla ja kakkoshampaat huulia mukaillen hieman ylempänä, eli muoto on kauniin kaareva.

Hienosäädön alku

Syyskuun oikoja takana, ja jos kaikki menee niin kuin pitäisi niin eipä enää ole montaakaan oikojakertaa enää edessä. Vuoden vaihteessa tulisi projektin olla ohi, joten säätöjä voisi olla kolmisen kertaa vielä tämän vuoden puolella jäljellä! :) Yllä kuva elokuulta ja alempi oikojan jälkeen, parin päivän takaa. Kuvakulma ei ole ihan sama, mutta kyllä siitä silti näkee että onhan se alarivi vähän laskeutunut suoremmaksi ja sen osalta samaa jatketaan edelleen. Sama kaari siis jätettiin paikoilleen, vähän vain hiottiin hammasvälejä (inhaa!) ja laiteltiin kumilenksuja niin, että viimeinenkin etualahammas oikenisi riviin. Yllä olevasta kuvasta sitä vinossa olevaa hammasta ei kyllä edes huomaa.

Sivuille sain nyt tuollaiset jouset, jotka puskevat hampaita eteenpäin pienentäen rakoa. Yläkuvassa jousta ei juurikaan näy, koska se on vähän lyhyempi ja taaempana, mutta alakuvassa näkyy. Tarkoitus oli myös nostaa tuota alakuvan kolmoshammasta vähän ylöspäin, koska se oli pitkänä hampaana alempana kuin muut ja sen verran kulunut ettei oikojani halua sitä hioa.

Tässä vielä kuva oikeasta puoliskosta. Ylempi kuva elokuulta ja alempi nyt otettu. Liikkuu liikkuu! Tällä kertaa eivät etuhampaat juurikaan kipeytyneet, mutta liikettä tapahtuikin nyt taaempana ylähampaissa, joten ruoan pureskelu olikin haukkaamista haastavampaa. Kidutin itseäni jauhamalla purkkaa, jotta hampaat tottuisivat nopeammin ja se tuntui auttavan.

Lisää pringlesiä

Edellisviikolla kävin pitkästä aikaa taas oikojalla, sillä viime käynti oli juhannuksena. Olinkin jo ehtinyt tottua kivuttomaan elämään koko kesän, kunnes se taas tunnin päästä käynnin jälkeen kostautui. ;) Alas laitettiin nyt uudestaan vahvempi pringleskaari vetämään eturiviä alemmas suoraan riviin takahampaiden kanssa ja tämä teki koko alaeturivin kipeäksi.

Ylöskin koskettiin viimein ja laitettiin kumilenksuilla vetoja niin, että tuo oikealla oleva aukko menisi umpeen. Leivän tai minkään muunkaan haukkaaminen oli parin päivän ajan ihan mahdoton ajatus jomotuksen takia, mutta nopeasti se taas meni onneksi ohi. Näitä kuvia kun katselee niin tuntuu että ylähampaat ovat vähän liiankin pystysuorassa rivissä, mutta hienosäätöä tehdään sitten vasta myöhemmin, joten eiköhän siihen kaltevuuskulmaankin vielä puututa. 

Tämä projekti alkoi vuosi sitten hampaiden poistolla ja enää ei pitäisi olla paljoa jäljellä, Kesän ja loman loppumisen suru muuttuikin samantien jo joulun odotukseksi, sillä siihen mennessä pitäisi oikomisen olla jo aika valmista, Jee elämää ilman rautoja! Millaistakohan se on?

Hampaan vihlontaa

Odottavan aika on pitkä, edelleen. Tuntuu ettei juuri muutoksia tällä hetkellä synny, kuten ylläolevasta kuvastakin huomaa. Ylempi kuva on toukokuun puolivälissä otettu ja alempi reilu kuukautta myöhemmin. Nyt oikoja poisti alahampaiden "pringles"-kaaren ja laittoi tilalle valkoisen vähän vahvemman ja kulmikkaamman kaaren. Se saa olla paikoillaan elokuuhun saakka. Yläkaareen ei tällä käynnillä edes koskettu. Se saa odotella miten alahampaat asettuvat ja loppu hienosäätö tehdään vasta sen jälkeen.

Tällä kertaa olin oikojaan yhteydessä normaalin viiden viikon välilläkin, sillä vasenta yläkolmosta alkoi äkisti vihloa oikein kunnolla. Ikinä ennen en ole sellaista vihlontaa tuntenut. Hammasta vihloi hurjasti jo pelkästään hymyiltäessä suu auki, ilmavirran vaikutuksesta, vaikka olin sisätiloissa. Veden juonti oli sietämätöntä, kuten myös mm. jogurtin syönti. Pelkäsin jo, että hampaaseen on tullut reikä, mutta oikoja kehoitti hieromaan hampaaseen erityisesti vihlontaan tarkoitettua tahnaa ja odottelemaan muutaman päivän. Hain apteekista tahnaa ja hieroskelin sitä hampaaseen ahkerasti. Alkuun ollut hurja vihlonta taittui aika nopeaan, mutta kevyt vihlonta jäi pariksi viikoksi. Vieläkin välillä tuntuu että hammas on vähän arka. Nyt kun kävin oikojalla niin hän vahvisti vihlonnan johtuvan ikenestä. Vihlonta tuntuu poistetun hampaan vieressä ja koska siinä on nyt ns. löysää ientä tyhjän hampaanpaikan kohdalla se saattaaa paljastaa hampaan kaulaa ja aiheuttaa vihlonnan. Täytyy nyt toivoa että vihlonta on ohi eikä enää palaa. Etenkin kun vihdoin on kesä ja kuuma niin olisi suuri vääryys kieltäytyä kaikestä kylmästä herkusta kuten jäätelöstä!

On tuo alakaari ehkä hieman ojonnut jos oikein tarkkaan katsoo. Kuvassa muuten näkyy miten suuret harjanteet hampaiden vierellä näkyvät. Eräällä käynnillä oikoja niistä huomautti enkä enää muista mitä termiä hän niistä käytti. Voisivat kuulemma olla hankalat jos tarvitsisin joskus tekohampaat. Mutta onneksi niitä ei juuri enää nykyään tarvita. Empä ole itse koskaan ajatellut etteikö kaikilla tuollaiset möykyt suusta löydy! :D Taas opin siis jotain uutta. Olenkin ihmetellyt joskus tavallisella hammaslääkärillä miten hankalaa sellaisen kierteisen imulaiteen pysyminen paikoillaan suussani on ja miten se tekee nopeasti kipeää. Sepä johtuukin juuri noista harjanteista, ja koska luu on ihan pinnassa niin limakalvo kipeytyy herkästi.

Pringleskaari alahampaisiin

Tänään oli oikojalla käynti, onneksi, sillä näin jo painajaisia että käyntini oli peruttu. Melkoisesti näitä käyntejä siis odottelen. :D Alahampaat ovat hyvin liikkuneet. Ylähampaat tällä hetkellä lähinnä odottelevat miten alahampaat asettuvat ja niitä aletaan enemmin säätelemään vasta alahampaiden löydettyä paikkansa. Yläolevasta kuvasta näkyy miten alahampaat ikään kuin nousevat ylöspäin kaarevasti rivistöstään. Tätä korjataan nyt niin sanotulla pringleskaarella (nimi tulee kaaren pringleslastumaisesta muodosta), jolla saadaan rivistö laskemaan takaisin alas. Tätä kaarta ei ollut valkoisena, joten sain ensimmäisen metallinvärisen kaaren alahampaisiin.

Omiin silmiin alakaari näyttää jo melkoisen suoralta, vaikkei se ihan tietysti vielä olekaan. Kaikki hampaat ovat kuitenkin jo samassa rivissä vaikka sitten vähän vinossakin.

Yläkaareen on toiselle puolelle muodostunut huima rako, mutta se on nyt vain jonkun aikaa siedettävä, sillä alakaaren muodostuminen määrittelee mihin suuntaan rakoa ryhdytään sulkemaan.

Pientä edistystä, muttei mullistuksia

Oikojalla tuli käytyä jo edellisviikolla, mutta päivitykset jäivät, koska ei mitään kummempaa kerrottavaa ole. Nyt ollaan hitaassa keskivaiheessa. Homma etenee, muttei niin suuria muutoksia enää äkkiseltään näy. Tulin kuitenkin lisäämään pari kuvaa, jotta tämä "päiväkirjani" pysyy ajantasalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy mitä on kuukaudessa tapahtunut. Tarkkaan kun vertailee niin näkee miten alakaarilanka ei ole enää niin mutkainen kuin ensimmäisellä kerralla ja takana ollut hammas on selvästi tullut eteenpäin rivistöön. Kuvassa vasemmalla olevat kaksi alahammasta ovat kuitenkin yhä vähän vinksin vonksin. Yläkaari alkaa näyttää jo melko hyvältä. Vähän vielä pitää välejä kuroa umpeen ja sitten on kai tarkoituksena vetää koko hammaskaarta taaemmas. Toisen etuhampaan ienraja on edelleen toista ylempänä, mutta oikojani sanoi, että se saattaa siitä pikkuhiljaa muokkautua samanlaiseksi toisen kanssa.

Yllä lähikuvaa riviin palanneesta hampaasta.

Ja vielä sivukuvat. Etuhampaat ovat jo mukavasti rinnakkain. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :)

Suun täydeltä braketteja

Nyt niitä sitten on, suun täydeltä braketteja! Annoin jo oikojalleni luvan laittaa alas metallibraketit, koska hän oli sitä mieltä että ne olisivat paremmat kapeisiin alahampaisiini. No, hammaskiven poiston jälkeen hammasväleihin tulikin tilaa sen verran että valkoisetkin braketit kävivät ja lopulta päädyttiin sitten kuitenkin niihin. Itse olin tähän tyytyväinen, sillä kyllähän nuo loistavat suusta vähemmän kuin metalliset ja ovat sitten samaa paria ylärivin kanssa. Pieniä tärkeitä juttuja! ;)

Aluksi tuntui että alarivistö on hurjan täyden näköinen kun braketit ovat vieri vieressä, jokainen vähän eri korkeudella, mutta nopeasti näihinkin silmä tottui, Huuleen braketit vähän tuntuvat, mutteivat mitenkään hankaavasti. Syömisen jälkeen raudoissa vaan on nyt tavaraa niin ylhäällä kuin alhaallakin ja se on melko tuskaisaa. Aina pitäisi päästä peilin eteen hammastikun kanssa mahdollisimman nopeasti putsausoperaatioon.

Kolmas ylähammas otti kiinni alahampaan brakettiin (viimeinen valkoinen) ja siitä sitten hiottiinkin yksi kulma pois. Empä tiennyt että niinkin voi tehdä braketin hajoamatta. Myöhemmin kun hampaat ovat liikkuneet sopivasti, voidaan hiotun braketin tilalle vaihtaa uusi ehjä. Yläriviin kieputettiin nyt rautalankaa etuhampaisiin. Ajatuksena on pitää etumaiset hampaat paikoillaan ja saada hammaskaaria vähän leveämmäksi takaa. Näillä nyt siis jatketaan eteenpäin pääsiäiseen asti.=)

Vahvempaa kaarta ja päätöksiä

Taas tuli käytyä oikojalla ja kuten ylläolevasta huomaa niin aika mukavasti on jo etuhampaat saatu vieretysten elokuiseen verrattuna. Tällä kertaa vaihdettiin kahta astetta vahvempi kaarilanka ja jokaisessa etuhampaassa erikseen olevan pikkukumilenksun sijaan nyt tuli pidempi yhtenäinen kumilenkki, joka kattaa jopa kaikki kahdeksan hammasta. Pienet kumilenkit olivatkin jo käytön aikana sen verran kellastuneet että viimeiset pari viikkoa odottelin jo kovasti niiden vaihtoa. Tuntuu kuin koko hammasrivistö olisi valkaistunut lenksujen vaihdon myötä, vaikkei tosiaan muuta puhdistusta tehtykään. Harmillista tuo kumilenkkien värjääntyminen. Currya koitan välttää, mutta taitaapi syynä olla lähinnä kahvi ja tee joka tuota värjääntymistä edesauttaa. Niistä (etenkään kahvista) kun ei oikein malta luopuakaan. Punaviinin jälkeen hammasrivistö rautoineen näyttää melkoisen järkyttävältä, mutta onneksi sinisyys lähtee hyvin hampaita pestessä. 

Tällä kertaa juteltiin myös alahampaiden oikomisesta. Päätin siis, että kyllä nyt kerralla laitetaan kaikki kuntoon, ettei tarvitse myöhemmin harmitella, saati ryhtyä samaan rumbaan uudestaan. Nyt oikojani käski minua miettimään haluanko alas metalliset vai valkoiset braketit. Valkoiset braketit houkuttelisivat ulkonäöllään, mutta oikojani suositteli kovasti metallisia niiden sirouden takia. Metallisten etu on siis pienempi koko, joka on hyödyksi etenkin pienissä alahampaissani, tällöin hampaiden hienosäätö on helpompaa ja nopeampaa kuin isompien lähes koko hampaiden peittävien keraamisten brakettien kanssa. Hymyillessähän alahampaat eivät edes näy, mutta puhuessa kylläkin. Ehkäpä kallistun metallisiin, vaikka ne sitten näkyvämmät ovatkin. Luotan kuitenkin oikojaani tässäkin asiassa.

Toiveikkaana kyselin oikojaltani miten pitkään alahampaiden oikomisessa kestää, odottaen vastausta 4-5 kuukauden paikkeilla. Hienoinen pettymys olikin kun oikojani sanoi, että kyllä tulen saamaan raudat pois vielä tämän vuoden puolella, eli noin kymmenen kuukautta. Huoh, tuntuu niin pitkältä ajalta, vaikka tiedän että äkkiähän se lopulta menee. Edetään siis viisi viikkoa aina kerrallaan ja nehän tuntuvat aina kuluvan hujauksessa. :) Ensi kuun alussa laitetaan alaraudat, ja ylähampaista vaihdetaan vain kumilenksu uuteen. Sen jälkeen ylä- ja alakaari menevätkin samaan tahtiin, eli samalla käynnillä kiristellään aina kumpaakin. Onneksi hymy näyttää päivä päivältä paremmalta, vaikka tämä hidast touhua onkin. Se luo uskoa siihen että kyllä tästä vielä valmistakin joskus tulee! =)

Nopeita muutoksia

Siitä on tasan viikko kun sain raudat koko yläkaarelle ja edistystä on jo tapahtunut! Hampaat olivat todella arat lähes viikon ajan, mutta hyväähän se kipu siis jälleen vain tiesi. Syöminen on muuten sujunut, mutta mitään ei pystynyt haukkaamaan, ei edes pehmeää leipää. Kolmevuotias tyttäreni vähän ihmettelikin kun äiti söi voileipää veitsellä ja haarukalla. Tänään etuhampaisiin ei enää juurikaan koske ja leivän syöminen sujuu, tosin haukkaaminen on jotenkin erilaisen tuntuista kuin ennen.

Ylläolevassa kuvassa ylempi on otettu viikko sitten ja alempi kuva tänään. Kuvassa näkyy miten ykkös ja kakkoshampaan välinen rako on pienentynyt jo viikossa! Tämä siis tarkoittanee että juuri tuo ongelmallisin eli eniten eteenpäin sojottavin hammas on liikkunut vähän taaemmas! Jee!

Tässä toiselta sivulta otetussa kuvassa taas näkyy miten kaarilangan mutka on selvästi suoristunut kakkoshampaan kohdalla ja ykkös- sekä kakkoshampaan väliin on muodostunut selkeä rako. Kakkoshammas on siis liikkunut alas ja taaksepäin. Mielestäni ihan huikeaa edistystä viikossa! Nyt kun eron todellakin huomaa näitä kuvia vertaillessa alkaa oikeastaan tulla ikävä sitä hampaiden arkuutta joka on pari päivää ollut poissa, sillä kyllähän sen kestää jos vauhti pysyisi tällaisena! =) Tuntuu että olen näiden kokonaan näkyvien rautojen kanssa paljon enemmän sinut kuin niiden sivuilla olleiden silmukoiden kanssa. Eipähän tarvitse edes yrittää peitellä, kun kaikille käy heti selväksi mikä on homman nimi ja kauempaahan katsottuna raudat ovat todellakin melkoisen huomaamattomat. Viikossa braketeista on muuten tullut myös enemmän hampaiden väriset. Eivät ole enää ihan niin hohtavan valkoiset. =)

Uusi vuosi, uusi hymy!

Lisäilenpä taas paljon uusia kuvia. Jouluna tuli syöpöteltyä hyvin ja hampaat liikkuivat siinä lomassa kuin huomaamatta. Tässä ensin muutama kuva eiliseltä, ennen tämän päiväistä oikoja käyntiä.

Edestäkin jo huomaa miten kuvassa oikealla oleva kakkoshammas on liikkunut selvästi, sillä ennen se oli aivan kiinni etuhampaassa. Se tuntuu edelleenkin niin hullulta että hampaat liikkuvat noin paljon ilman vetoa, vain tilan lisääntyessä!

Oikea sivuprofiili näyttää jo melko harvahampaiselta. Kulmahammas onkin jo kuulemma liikkunut oikeaan paikkaansa.

Ja ilokseni vasemmallekin on jo rakoja hyvin tullut, vaikkei ihan yhtä paljon kuin oikealle.

Nyt uuteen vuoteen lähdetään tällaisella hymyllä! Eli vihdoin päästiin itse asiaan. Ja auts kun tekeekin kipeetä.

Kylläpä nuo uudet braketit ja valkoiset kaarilangat näyttävätkin oikein hohtavan valkoisilta.

Vasenkin puoli oli onneksi liikkunut riittävästi, joten silmukkakaari poistettiin ja metallinen kulmahampaan braketti vaihdettiin takaisin valkoiseen. Takahampaat saavat nyt pysytellä paikoillaan, joten kerrankin niihin ei koske, mutta etuhampaat ovat kyllä iltaa kohden tulleet taas melkoisen aroiksi, tuntuu ettei mitään pysty haukkaamaan. Huuleen nuo etuhampaiden braketit tuntuvat vähän hassuilta, mutta eivät hankaa ja oikeastaan ne lähes unohtaa, jos ei satu mikään osumaan hampaisiin. Jännä nähdä miten kauan tässä projektissa sitten lopulta menee. Tuntuu että tähän mennessä edistys on ollut niin huimaa, että voiko tässä enää millään vuotta mennä niin kuin alkujaan puhuttiin. Toisaalta ei pidä nyt vielä haaveilla liikoja kun kuitenkin vasta aluillaan ollaan.

Oikoja pyysi minua myös vielä miettimään haluanko myös oikoa alahampaat samalla. Alkujaanhan itsellä oli ajatus lähinnä ylähampaista, mutta oikoja suunnitteli projektin molemmille hammaskaarille. Olen kuitenkin nyt sitä mieltä että kun tähän kerran on ryhdytty, niin eiköhän ne molemmat ole syytä laittaa kuntoon samalla kertaa. Menee sitten samalla vaivalla, eikä tarvitse myöhemmin harmitella, saati ryhtyä samaan projektiin kokonaan uudestaan!