Lisää tehoja

Edellispäivänä oli käynti oikojalla ja valkoiset kaarilangat vaihdettiin tällä kertaa silmukkakaariin, joiden pitäisi tehokkaasti siirtää kolmoshampaita taaemmas ja kai samalla myös vitoshampaita vähän edemmäs. Aika järeän näköistä kalustoa, ainakin omasta mielestäni, joten eiköhän jotain pitäisi nyt tapahtuakin.

Kolmoshampaat olivat jo ennestään hieman arat, koska olivat edellisenä viikonloppuna alkaneet siirtyä ja täytyy myöntää että perjantaiaamun ruisleipä ei ehkä ollut se viisain ja tuskattomin aamiaisvaihtoehto. Nyt aloin vihdoin ymmärtää miksi syöminen saattaa olla hankalaa rautojen kanssa muutaman päivän ajan kiristyksen jälkeen. Nytkin etenkin haukkaaminen oli aika tuskaisaa, vaikka vasta kolmoshampaisiin koski, joten voin vain kuvitella mitä se on jos tunne on sama kaikkia etuhampaita myöden.

Näillä silmukkakaarilla nyt mennään parin kiristyskerran verran ja sen jälkeen olisi tarkoitus saada raudat jo koko yläkaarelle jos hampaat liikkuvat suunnitellusti. Seuraava kiristyskerta on neljän viikon päästä ja silloin todellakin vain kiristellään näitä kaaria eikä vaihdeta uusiin. Kolmoshampaiden olisi tarkoitus liikkua taaemmas puolen hampaan verran ja vitoshampaiden kuuluisi tulla eteenpäin suunnilleen saman verran. Oikojalääkärini kertoi että minulla ylä- ja alasivuhampaat ovat kohdakkain toisiinsa nähden vaikka niiden kuuluisi ihanne tilassa olla limittäin. Siksi nyt siis tuodaan myös yläkaaren takahampaita vähän edemmäs, jotta tuo limittäisyys toteutuisi. Puolen hampaanmitan verran taaksepäin siirtyvä kolmonen tuo taas jo tarpeeksi väljyyttä etuosaan, jotta etuhampaat saadaan suoristettua.

Vielä tämä yksi kuva eli tältä ne silmukat nyt edestäpäin näyttävät normaalisti ilman irvistystä. Etenkin vasen silmukka tuntuu vähän hankaavan posken sisäpuoleen ja olenkin joutunut nyt laittelemaan kaaren alaosan päälle vahaa, jottei iho rikkoontuisi.

Hei se liikkuu!

Viime viikonloppuna oikea kulmahammas alkoi taas enemmän aristaa ja parissa päivässä se liikkui silminnähden. Nyt oikeanpuoleisen kakkosen ja kolmosen välissä on ihan oikea rako! Neljä viikkoa siihen totutteluun näköjään meni ja vihdoin tuli se millin edistys! Että tulinkin onnelliseksi, eipä siihen paljoa tarvittu! :) Alla kuvat ennen ja nyt. Huomenna sitten sinne kauan odotetulle oikojalle ja jännäilemään mitä sen jälkeen tapahtuukaan.

Ei rakoa, hyvä jos hammaslangan saa väliin hinkattu.

Ja selvä rakohan se siinä!

Tunteita ja tuntemuksia

Sitä luulisi näin päälle kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä olevansa jo niin sujut itsensä kanssa ettei hammasraudat tunnu missään, mutta kummallisia tunteita on tullut käytyä läpi näiden neljän viikon aikana kun kojeet ovat suussa olleet. Hampaat olivat arat purtaessa noin viiden päivän ajan, mutta muuten kipuja ei ole ollut. Huomaan kuitenkin häpeäväni rautoja, etenkin kohdatessani ihmisiä, joiden kanssa en ole puhunut asiasta jo aiemmin. Hymyilen entistä enemmän suu kiinni ja pidättelen nauruakin. Monta kertaa olen jo miettinyt miten pitkä aika siihen onkaan kun pääsen raudoista eroon. Mihin olenkaan ryhtynyt? Olivatko hampaani nyt kuitenkaan niin pahat... No, täällä kun kuvia katsoo niin ovathan ne. Ja voi miten odotankaan hetkeä kun ei tarvitse hymyä häpeillä ja ilolla syön ilmakuivattua kinkkua. ;)

Toisaalta jo kahden viikon jälkeen pikku hiljaa sentään huomasin jo vähän rentoutuvani ihmisten seurassa. Jollain tapaa olen alkanut jo pitämäänkin siitä tavasta miten kulmahampaiden kiinnikkeet osuvat huuliin. Ruokaa tahtoo aina jäädä takahampaiden rautojen päälle ikään kuin hyllylle ja sitä ei oikein kielellä pysty ronkkimaan sillä kaarilangan pää pistää ikävästi kieleen. Lisäksi kulmahampaiden kaarilangan päälle tahtoo myös jäädä murusia, joten syömisen jälkeen tekee mieli aina päästä nopsaan peilin eteen tarkistamaan tilanne.

Ensi viikolla pääsen vihdoin taas hammaslääkärille. Uskomatonta että hammaslääkärikäyntiä odottaa nykyään niin valtavasti. Edistystä on tapahtunut niin hitaasti ja hammaslääkäri sanoikin näiden ensimmäisten kaarilankojen olevan vain kevyet, jotta ne tottuttaisivat hampaat liikkumaan halutusti. Itse on kuitenkin tullut tuijoteltua hampaita peilistä varmaan useaankin otteeseen päivittäin. Hassusti pieni jomottelu on vaihdellut paikkaansa juuri niin kuin hammaslääkäri sanoikin. Ensin huomasin että oikealla puolella saa nykyään hammaslangan paremmin liikkumaan. Välillä jomotti vähän oikeaa kulmahammasta ja saattaa olla että sekin on ihan vähäsen liikahtanut. Nyt neljän viikon jälkeen oikeaa kulmahammasta alkoi taas pienesti jomotella ja mielestäni samalla muodostui kakkos- ja kolmoshampaan väliin jo pieni mutta kuitenkin silminnähtävä rako. Vasenta puolta jomotteli välissä ja sekin on voinut ihan aavistuksen liikahtaa, mutta voi miten odotankaan suurempaa muutosta. Olisin halunnut kiristyskäynnille jo paljon viittä viikkoa aiemmin!