Valmista!

Hups kun on aikaa vierähtänyt sitten viime kerran. Huhtikuussa sain ylläolevia kettulenksuja kotiin yöllä pidettäväksi takahampaissa. Näiden avulla koitettiin saada takapurentaa paremmaksi laskemalla ylähampaita alaspäin. Pidin lenksuja öisin ensin pari viikkoa joka yö ja sitten pari viikkoa joka toinen yö.

Vapuksi sitten sain loputkin braketit pois! Ylempi kuva lähtötilanteesta ja alempi nykyisestä hymystä. Kuvakulma ei ole sama mutta muutoksen kyllä näkee!

 Tässä kuva suoraan edestä lähtötilanteessa ja nyt. Olen ollut niin tyytyväinen että päätin suoristaa myös alahampaat samalla, vaikka ylähampaissa se varsinainen purentavika oli. Nyt alarivistö näyttäisi entistä kiemuraisemmalta suoran ylärivin kanssa.

Nyt kelpaa hymyillä ja haukkailla! Syöminenkin on paljon helpompaa kun etuhampailla saa purtua poikki nyt kun osuvat yhteen toisin kuin ennen. Hymyilyä on tarvinnut melkeinpä harjoitella, sillä tottuneesti suu menee kiinni kameran ilmestyessä. :D Muutamia tilannekuva on jo tullut, joissa hymyilen niin että hampaat näkyy ja pysähdyn niitä aina ihmeissäni katsomaan. Minäkö muka tuossa suorine hampaineni? :D On se vaan ihana tunne kun ei tarvitse enää häpeillä ja peitellä hymyään. Hetki tosin meni että ilmeeseen tottui. Olinkin aiemmin lukenut jostain miten voi rautojen poiston jälkeen pettyä siihen että vaikka hymy on suoristunut, niin omat samat hampaat ovat suussa edelleen eikä sellainen missimäisen tasainen laminaattirivi joita lehtien kuvissa näkee. Itselläkin siis kesti hetken tottua että hampaat ovat erikokoisia ja edelleen etuhampaiden toinen ien on aavistuksen korkeammalla, mutta nämähän tekevät vain hampaista persoonalliset ja siten ne ovat juuri ne minun hampaani. Ja eiväthän toiset edes näitä eroja huomaa. Ne huomaa vain itse kuvista ja peilistä tarkkaa syynäämällä. Mutta hymyilemisiin. Kyllä tämä oli todellakin kaiken vaivan arvoista ja jälkikäteen ajatellen aika kului todella nopeaan!

Puoliksi valmista!

Tadaa! 101. rajaamani hammaskuva ja siinä ne nyt vihdoin ovat ilman braketteja, rautaa ja kumilenksuja. Takahampaisiin jätettiin vielä pari brakettia, jotta saadaan vedettyä takahampaiden välejä pienemmäksi, mutta etuhampaiden takana on nyt retentiolanka ja ne ovat valmiit. Jee! Tosin tällä hetkellä purenta ei ole vielä ihan kunnossa, sillä alahampaat osuvat ylähampaiden retentiolankaan ja se hankaloittaa takahampaiden yhteen osumista. Tämä todennäköisesti korjautuu ensi kerralla hiomalla niin retentiolangan liimaa kuin alahammasrivistöäkin vähän tasaisemmaksi.

Kolmen viikon päästä on luvassa sama alahampaille, eli pääsen eroon etuosan valkoisista braketeista ja saan hampaiden taakse retentiolangan. Sen jälkeen poistetaan vielä takahampaiden braketit. Brakettien poisto oli mielestäni melko inhottavaa. Ei se tietenkään sattunut, mutta kuulosti kamalalta kun braketit räksähtelivät rikki pihdeissä. Ennen brakettien poistoa hampaiden takaosa puhdistettiin hyvin, liimattiin retentiolanka ja brakettien poiston jälkeen hampaat kiillotettiin. 

Muttei pelkkää hyvää jottei jotain huonoakin. Huomasin oikojalla uusia hampaitani peilistä ihastellessa että oikeaan (kuvassa vasen) etuhampaaseen oli tullut poikittainen juova eli särö, jota siinä ei aiemmin ollut. Oikoja otti valkokuvat hampaasta ja lupasi tutkia asiaa lisää ensikerralla, sillä seuraava potilas odotti jo oven takana. Hammasta koitetaan kiillottaa lisää ja todennäköisesti otetaan röntgenkuva. Huonolla tuurilla jos hampaaseen tosiaan on tullut särö oikomisen aikana voidaan siihen joutua laittamaan laminaatti. Jos tähän päädytään niin oikoja sanoi hänellä olevan potilasvakuutus, josta voidaan sitten hakea korvaus laminaatin laittoon. Jännityksellä siis odotan seuraavaa kertaa miten käy. :-/

Loppukiri

Yläkuvan tilanteessa oltiin vuosi sitten ja alakuvanlaiselta näyttää nyt. Vihdoin loppu todellakin häämöttää. Viikko sitten olin oikojalla ja sain seuraavat kaksi aikaa. Helmikuun ensimmäinen päivä tehdään hampaista muotit ja pieni hienosäätö ja siitä viikon päästä otetaan braketit pois yläetuhampaista! Voi olla että sivuille vielä jätetään jos takahampaiden asentoa pitää vielä muuttaa. Maaliskuussa sitten lupailtiin myös alakaaren poistoa. Jee ei enää kauaa ruoan tökkimistä pois rautojen välistä. Se kai tässä on se eniten päähän ottavinta ollut. Arkuus/kipu hampaissa on aina niin lyhytaikaista ettei se ole juuri projektin aikana häirinnyt ja enää ei ulkonäkökään haittaa. Rautoja ei juuri edes muista ja puhun ja höpötän ihan normaalisti kunhan ei ole tunnetta että ne ovat täynnä ruokaa. :) 

Yläkuvassa tilanne viime helmikuulta kun sain kaaren myös alahampaisiin. Aika vinksin vonksinhan ne alahampaat olivat ja onneksi päätin nekin oikoa vaikkeivat ne silloin niin pahoilta tuntuneetkaan. :D

Lopuksi vielä hymynharjoitusta. ;) Josko ensikerralla sitten jo paljaampia hampaita kuvissa!

Hymyn säätöä

Viisi viikkoa kului taas ja lokakuun käynti oikojalla oli viime torstaina. Yläetuhampaita pidetään yhä paikoillaan. Alahampaisiin sain leveämmän ja vahvemman kaaren, jotta viimeinenkin hammas (kuvassa vasen kakkonen) mahtuisi oikenemaan riviin. Tämä todellakin tuntui ja mielestäni alakaari leveni jo vielä samana iltana kipeyttäen hampaat mukavasti muutamaksi päiväksi.

Sivuille laitettiin jouset sulkemaan kuvissa näkyviä rakoja. Jouset siirrettiin siis yhtä hammasta taaemmas kuin viimeksi, koska olivat jo niin hyvin hampaita siirtäneet ja jäävät nyt kokonaan posken taakse piiloon. Kolmos hampaat ovat siis siirtyneet riittävästi eteenpäin ja nyt on nelosten vuoro.

Otin myös hymykuvan, niin kuin oikojanikin teki edelliskerralla. Oikojani siis kuvailee hampaita peilien avulla ja myös hymyäni aina muutaman käyntikerran välein ja katsoo niistä edistymistä sekä tekee hoitosuunnitelmaa. Hymykuvasta katsotaan minkä verran hampaat hymyssä näkyvät ja miten ne asemoituvat. Hampaiden kuuluu hymyssä mukailla huulen muotoja siten että etuhampaat ovat lähes alahuulen tasolla ja kakkoshampaat huulia mukaillen hieman ylempänä, eli muoto on kauniin kaareva.

Hienosäädön alku

Syyskuun oikoja takana, ja jos kaikki menee niin kuin pitäisi niin eipä enää ole montaakaan oikojakertaa enää edessä. Vuoden vaihteessa tulisi projektin olla ohi, joten säätöjä voisi olla kolmisen kertaa vielä tämän vuoden puolella jäljellä! :) Yllä kuva elokuulta ja alempi oikojan jälkeen, parin päivän takaa. Kuvakulma ei ole ihan sama, mutta kyllä siitä silti näkee että onhan se alarivi vähän laskeutunut suoremmaksi ja sen osalta samaa jatketaan edelleen. Sama kaari siis jätettiin paikoilleen, vähän vain hiottiin hammasvälejä (inhaa!) ja laiteltiin kumilenksuja niin, että viimeinenkin etualahammas oikenisi riviin. Yllä olevasta kuvasta sitä vinossa olevaa hammasta ei kyllä edes huomaa.

Sivuille sain nyt tuollaiset jouset, jotka puskevat hampaita eteenpäin pienentäen rakoa. Yläkuvassa jousta ei juurikaan näy, koska se on vähän lyhyempi ja taaempana, mutta alakuvassa näkyy. Tarkoitus oli myös nostaa tuota alakuvan kolmoshammasta vähän ylöspäin, koska se oli pitkänä hampaana alempana kuin muut ja sen verran kulunut ettei oikojani halua sitä hioa.

Tässä vielä kuva oikeasta puoliskosta. Ylempi kuva elokuulta ja alempi nyt otettu. Liikkuu liikkuu! Tällä kertaa eivät etuhampaat juurikaan kipeytyneet, mutta liikettä tapahtuikin nyt taaempana ylähampaissa, joten ruoan pureskelu olikin haukkaamista haastavampaa. Kidutin itseäni jauhamalla purkkaa, jotta hampaat tottuisivat nopeammin ja se tuntui auttavan.

Lisää pringlesiä

Edellisviikolla kävin pitkästä aikaa taas oikojalla, sillä viime käynti oli juhannuksena. Olinkin jo ehtinyt tottua kivuttomaan elämään koko kesän, kunnes se taas tunnin päästä käynnin jälkeen kostautui. ;) Alas laitettiin nyt uudestaan vahvempi pringleskaari vetämään eturiviä alemmas suoraan riviin takahampaiden kanssa ja tämä teki koko alaeturivin kipeäksi.

Ylöskin koskettiin viimein ja laitettiin kumilenksuilla vetoja niin, että tuo oikealla oleva aukko menisi umpeen. Leivän tai minkään muunkaan haukkaaminen oli parin päivän ajan ihan mahdoton ajatus jomotuksen takia, mutta nopeasti se taas meni onneksi ohi. Näitä kuvia kun katselee niin tuntuu että ylähampaat ovat vähän liiankin pystysuorassa rivissä, mutta hienosäätöä tehdään sitten vasta myöhemmin, joten eiköhän siihen kaltevuuskulmaankin vielä puututa. 

Tämä projekti alkoi vuosi sitten hampaiden poistolla ja enää ei pitäisi olla paljoa jäljellä, Kesän ja loman loppumisen suru muuttuikin samantien jo joulun odotukseksi, sillä siihen mennessä pitäisi oikomisen olla jo aika valmista, Jee elämää ilman rautoja! Millaistakohan se on?

Hampaan vihlontaa

Odottavan aika on pitkä, edelleen. Tuntuu ettei juuri muutoksia tällä hetkellä synny, kuten ylläolevasta kuvastakin huomaa. Ylempi kuva on toukokuun puolivälissä otettu ja alempi reilu kuukautta myöhemmin. Nyt oikoja poisti alahampaiden "pringles"-kaaren ja laittoi tilalle valkoisen vähän vahvemman ja kulmikkaamman kaaren. Se saa olla paikoillaan elokuuhun saakka. Yläkaareen ei tällä käynnillä edes koskettu. Se saa odotella miten alahampaat asettuvat ja loppu hienosäätö tehdään vasta sen jälkeen.

Tällä kertaa olin oikojaan yhteydessä normaalin viiden viikon välilläkin, sillä vasenta yläkolmosta alkoi äkisti vihloa oikein kunnolla. Ikinä ennen en ole sellaista vihlontaa tuntenut. Hammasta vihloi hurjasti jo pelkästään hymyiltäessä suu auki, ilmavirran vaikutuksesta, vaikka olin sisätiloissa. Veden juonti oli sietämätöntä, kuten myös mm. jogurtin syönti. Pelkäsin jo, että hampaaseen on tullut reikä, mutta oikoja kehoitti hieromaan hampaaseen erityisesti vihlontaan tarkoitettua tahnaa ja odottelemaan muutaman päivän. Hain apteekista tahnaa ja hieroskelin sitä hampaaseen ahkerasti. Alkuun ollut hurja vihlonta taittui aika nopeaan, mutta kevyt vihlonta jäi pariksi viikoksi. Vieläkin välillä tuntuu että hammas on vähän arka. Nyt kun kävin oikojalla niin hän vahvisti vihlonnan johtuvan ikenestä. Vihlonta tuntuu poistetun hampaan vieressä ja koska siinä on nyt ns. löysää ientä tyhjän hampaanpaikan kohdalla se saattaaa paljastaa hampaan kaulaa ja aiheuttaa vihlonnan. Täytyy nyt toivoa että vihlonta on ohi eikä enää palaa. Etenkin kun vihdoin on kesä ja kuuma niin olisi suuri vääryys kieltäytyä kaikestä kylmästä herkusta kuten jäätelöstä!

On tuo alakaari ehkä hieman ojonnut jos oikein tarkkaan katsoo. Kuvassa muuten näkyy miten suuret harjanteet hampaiden vierellä näkyvät. Eräällä käynnillä oikoja niistä huomautti enkä enää muista mitä termiä hän niistä käytti. Voisivat kuulemma olla hankalat jos tarvitsisin joskus tekohampaat. Mutta onneksi niitä ei juuri enää nykyään tarvita. Empä ole itse koskaan ajatellut etteikö kaikilla tuollaiset möykyt suusta löydy! :D Taas opin siis jotain uutta. Olenkin ihmetellyt joskus tavallisella hammaslääkärillä miten hankalaa sellaisen kierteisen imulaiteen pysyminen paikoillaan suussani on ja miten se tekee nopeasti kipeää. Sepä johtuukin juuri noista harjanteista, ja koska luu on ihan pinnassa niin limakalvo kipeytyy herkästi.