Ensimmäinen kojeistus

Siitä se sitten tänään lähti, puolentoista vuoden projekti kunnolla alkuun! Tänään siis asennetiin ylös sivuille ensimmäiset kojeistukset. Kolme metallinväristä ja yksi läpinäkyvä kiinnike kummallekin puolelle, sekä valkoiset kaarilangat.

 Nyt alkuun aloitettiin vain kevyellä vedolla, jotta suu saa tottua kiinnikkeisiin ja hampaat vetoon. Valkoinen kaarilanka onkin vain valkoiseksi pinnoitettu metallilanka ja valkoinen väri lähti heti taitoskohdista sekä kohdista joista lääkäri tarttui pihdeillä. Saapa nähdä miten paljon väri käytössä kuluu. Viiden viikon päästä on kiristysaika ja silloin vaihdetaan joku vahvempi veto, joka onkin sitten metallinvärinen.

Yllä olevassa kuvassa koitin venyttää poskea, jotta taaimmaisiakin kiinnikkeitä tulisi kuvaan. Tästä näkee hyvin miten paljon huomaamattomampia nuo läpinäkyvät kiinnikkeet ovat, vaikkakin ehkä hieman suurempia. Tarkoitus siis on että myöhemmin kun laitetaan raudat koko yläriville, edessä on pelkästään läpinäkyviä kiinnikkeitä ja vain tuolla takana sivussa, näkymättömissä, noita metallinvärisiä.

4-6 kk mennän nyt näillä raudoilla, tosin viiden viikon välein niitä kiristellään. Sitten kun kolmoshampaat ovat tarpeeksi siirtyneet taaksepäin aletaan oikoa koko rivistöä. Pientä jomotusta oli noin tunnin kuluttua kojeiden laiton jälkeen. Lääkäri ohjeisti syömään Buranaa, turha kuulemma kärvistellä reippaana. Vedon tunne on yllättävän pieni, mutta varsinkin vasen kulmahammas tuntuu vähän aristavan. 

Mukaan sain kolmepakettia silikonivahaa. Saan kokeilla erilaisia ja lisää voin käydä hakemassa kun vain tarvitsen. Vahaa siis laitetaan hankaavan kohdan päälle posken ihoa suojaamaan. Kokeilin jo punaisessa ja sinisessä rasiassa olevaa vahaa. Aika huonosti vaan tuntui kumpikin jäävän paikoilleen. Toivottavasti ei ala kauheasti iho rikkoontumaan. Sain mukaan myös erilaisia harjoja välien puhdistukseen. Kokeilemalla kuulemma sitten löydän sen minulle sopivimman. Toistaiseksi raudat eivät tunnu kovinkaan teräviltä tai hankaavilta, mutta ehkä herkkä iho voi silti ärtyä. Lähinnä nuo edessä olevat kiinnikkeet ottavat huuleen kiinni tuntuen oudoilta möykyiltä.

Hampaiden poistot

Elokuun ensimmäisenä päivänä poistatin yläleuasta neloshampaat. Tämä oli ehkä koko projektiin ryhtymisen pelottavin vaihe. Tuskan hiki otsalla istuin hammaslääkärin tuolille. Kitalakea jouduttiin puuduttamaan toiselta puolelta neljä kertaa ennen kuin se vihdoin puutui. Hammaslääkäri varoitteli, että vaikka hampaiden juuret näyttivätkin kauniin suppumaisilta röntgenkuvissa, saattoivat ne silti joskus olla haaroittuneet ja silloin jouduttaisiin käyttämään poraa poistossa. Ensimmäinen hammas ei tahtonut ensin irrota ja pelkäsin jo pahinta, kunnes se lopulta antoi kuitenkin periksi ja lähti nätisti pois suppujuurineen. Toiselle puolelle riitti vain puudutteen pistäminen pariin otteeseen ja hammaskin lähti helpohkosti pois. Puolen tunnin päästä vastaanottoajan alusta olin jo tiskillä hampaat laukussa. Tunne oli melkoisen jännä kun koko ylähuuli nenään asti oli puutuneena. Kipua ei ollut joten turhaan kuitenkin pelkäsin. Kummallista kyllä kipua ei tullut edes jälkikäteen. Jomottelua ja kummallista tunnetta on vierushampaissa, jotka taisivat saada keikuttelussa vähän osumaa. Buranaa olen kuitenkin pari ottanut vähän kuin varmuuden vuoksi, josko ehkäisisivät tulehdusta ja on olo sen jälkeen hieman parempi ollutkin.

Nyt odottelen kolmisen viikkoa ja sitten laitetaan raudat sivuille. Viikonkin odottelu olisi hampaiden poiston jälkeen riittänyt, mutta aikataulujen yhteensovittelun vuoksi joudun nyt odottelemaan kolme. Saavatpahan poistokohdat ainakin parantua kunnolla. Jännää.

Haaveena kaunis hymy

En tiedä miksi hampaitani ei oijottu teini-iässä, vaikka niitä mittailtiin ja tutkailtiin kyllä. Luultavasti lamavuosien säästöt olivat syynä. Esiin puskeva etuhampaani on kuitenkin aina harmittanut itseäni niin ulkonäöllään, kuin silläkin että sitkeiden ja kovien ruokien poikkipureminen on hankalaa, koska etuhampaat eivät osu yhteen. Jokunen vuosi sitten kysyin yksityiseltä hammaslääkäriltä oikomismahdollisuuksista ja minulle kerrottiin miten tarvitsisin leukakirurgiaa. Leukani pitäisi murtaa ja rakentaa uudelleen, jotta purenta saataisiin kuntoon. Kiitos ei ja hei.

Nyt kävin alkukesästä hammaslääkärissä HammasNEO:ssa perustarkastuksessa ja kysyin taas oikomisesta. Minut ohjattiin oikomishoitoihin erikoistuneelle lääkärille konsultaatioon. Kesäkuussa kävin konsultaatiossa ja sain alustavan hinta-arvion, 2200€ / hammaskaari. Perusoikomishoito, parin hampaan poisto ylhäältä tilan tekemiseksi ja raudat ylös & alas. Koko hoitoon menisi aikaa noin puolitoista vuotta. Olin kuulemma oikein malliesimerkki suomalaisten "tyyppiviasta" ja helposti hoidettavissa. Kallista touhua, mutta päätin ryhtyä toteuttamaan haaveeni todeksi. Mielenkiintoista vain miten erilaisia diagnooseja lääkäreiltä sain. Luotin kyllä täysin tähän viimeisempään arvioon jonka teki aivan ihana hammaslääketieteen tohtori.

Sivuprofiilista näkyy että ylipurentaa on aika lailla (8 mm d11 ja 5mm d21). Heinäkuussa kävin uudestaan oikojalla otattamassa valokuvia, röntgenkuvia, muotit ja mittoja tarkempaa hoitosuunnitelmaa varten. Ensimmäinen konsultaatio maksoi 69,55€ ja tähän toiseen kuvineen meni 204,61€. Kuvissa kaikki oli ok, joten seuraava askel olisi neloshampaiden poisto ylhäältä kummaltakin puolelta.