Liikkuu liikkuu

Taas tuli maanantaina käytyä oikojalla kirisityttämässä rautoja. Kylläpä viikot hurahtavat nopeaan!
Vasen puoli on liikkunut niin hyvin että ensi kerralla, tammikuun alussa laitetaan jo braketit etuhampaisiinkin ja aletaan siis suoristamaan koko hammaskaarta! Jes! Oikea puoli on liikkunut hitaammin, joten voi olla, että sille puolelle jätetään vielä silmukkakaari ensi kerralla, vaikka etuhampaitakin aloitetaan jo suoristamaan.

Yllä olevassa kuvassa näkyy edistys mitä viidessä viikossa on tapahtunut. Rako toisen ja kolmannen hampaan välissä on selkeästi kasvanut, vaikka kakkoshammaskin on liikkunut taaemmas (se ei tässä kuvassa niinkään näy).

Ylläolevan kuvayhdistelmän ylempi kuva on otettu 1.12.2014 eli heti oikojakäynnin jälkeen. Alempi kuva on otettu kaksipäivää myöhemmin. Kiristys taas todellakin aktivoi hampaan liikkumaan silminnähden. Tämän toki myös tunsi, sillä pari päivää hampaat olivat taas todella arat, mutta nyt jo alkaa helpottamaan.

Lopuksi vielä kuva paremmin liikkuneen oikean puolen edistyksestä 15 viikon ajalta, eli ensimmäisten kaarten kiinnityksestä tähän päivään. Innolla odotan jo seuraavaa oikojakäyntiä. Jännittää miltäköhän ne braketit etuhampaissa tuntuvat, joutuvatkohan huulet koville ja jääkö niihin kovasti ruokaa kiinni? Samalla myös raudat tulevat näkyvämmiksi, nyt kun ne näkyvät vain leveämmin hymyillessä. Tosin näkyvyys tuntuu vaivaavan minua kerta kerralta vähemmän. Nyt tuntuu jo niin tottuneen rautojen olevan osa minua ettei niitä enää juuri muista häpeillä, muuta kuin silloin kun tuntee että taas on jäänyt salaatinlehti silmukkakaaren ja ikenen väliin jumiin! =D

Kiristyskäynti

Taas on tullut pitkä väli viime kirjoituksesta, mutta eteneminen on hidasta, joten tuntuu ettei päivitettävääkään usein tule. Eilen kävin taas kiristyksellä, joka ei mennytkään ihan niin kuin oli suunniteltu. Tarkoitus oli vain vaihtaa kumilenksut etumaisista braketeista ja kiristää silmukkakaarta takaa. Aikaakin oli käynnille varattu vain 15 minuuttia. Oikojani kuitenkin varoitteli jo viimeksi että keraamiset braketit ovat heikompia kuin metalliset ja siksi vähän hankalia näissä kulmahampaiden vedoissa. Silmukkakaaret olikin jo saatu kiristettyä ja kun oikoja koitti vielä saada kaaren päätä painumaan paremmin hammasta kohden, jottei se ottaisi huuleen kiinni niin kas, vasen kolmoshampaan braketti otti ja hajosi palasiksi. Sittenpä kiireellä hiomaan loput liimat pois. Uusien liimojen kovettamiset ja uuden braketin kiinnittäminen. Oikojani pyysi lupaa metallisen braketin asennukseen rikkimenneen valkoisen keraamisen tilalle ja niinpä sitten suostuin. Nuo silmukkakaaret kun ovat jo sen verran hallitsevat, että braketin värillä tuskin on suurta eroa. Itseasiassa metallinen braketti olikin sitten sen verran valkoista pienempi ettei eroa juuri huomaa kuin oikein tarkkaan katsomalla kuten ylläolevasta kuvasta näkyy (kuvassa metallinen braketti näkyy siis oikealla). Aikaa vastaanotolla kuluikin 35 minuuttia viidentoista sijaan, joten nyt ymmärrän miksi välillä oikojan aikataulut vähän venyvät. Yllätyksiltä kun ei voi välttyä. Nopeaa toimintaa korjaus kuitenkin oli.

Vasen kulmahammas ei ole vielä juurikaan liikkunut, joten siihen laitettiin nyt enemmän vetoa ja uskomatonta kyllä, mutta muutoksen huomasi jo samana iltana. Hammaslanka solahti paljon aikaisempaa helpommin kakkosen ja kolmosen väliin, joten eipä se liike ollut kuin ihan pienestä aktivoinnista kiinni.

Oikea kulmahammas onkin liikkunut jo mukavasti. Kunnon rako näkyy kakkoshampaaseen ja kielellä huomaa miten poistetun hampaan kolo on pienentynyt tuntuvasti. Tänään aamulla kun heräsin tuntui arkuutta ja pientä jomottelua siellä täällä. Jes, edistystä siis taas tapahtuu vauhdilla! Seuraava kiristyskerta on joulukuun alussa ja toivon että se olisi jo viimeinen näillä silmukkakaarilla ja että vuoden vaihteen jälkeen päästäisiinkin sitten jo tosi toimiin koko hammaskaaren kattavilla raudoilla. 

Lisää tehoja

Edellispäivänä oli käynti oikojalla ja valkoiset kaarilangat vaihdettiin tällä kertaa silmukkakaariin, joiden pitäisi tehokkaasti siirtää kolmoshampaita taaemmas ja kai samalla myös vitoshampaita vähän edemmäs. Aika järeän näköistä kalustoa, ainakin omasta mielestäni, joten eiköhän jotain pitäisi nyt tapahtuakin.

Kolmoshampaat olivat jo ennestään hieman arat, koska olivat edellisenä viikonloppuna alkaneet siirtyä ja täytyy myöntää että perjantaiaamun ruisleipä ei ehkä ollut se viisain ja tuskattomin aamiaisvaihtoehto. Nyt aloin vihdoin ymmärtää miksi syöminen saattaa olla hankalaa rautojen kanssa muutaman päivän ajan kiristyksen jälkeen. Nytkin etenkin haukkaaminen oli aika tuskaisaa, vaikka vasta kolmoshampaisiin koski, joten voin vain kuvitella mitä se on jos tunne on sama kaikkia etuhampaita myöden.

Näillä silmukkakaarilla nyt mennään parin kiristyskerran verran ja sen jälkeen olisi tarkoitus saada raudat jo koko yläkaarelle jos hampaat liikkuvat suunnitellusti. Seuraava kiristyskerta on neljän viikon päästä ja silloin todellakin vain kiristellään näitä kaaria eikä vaihdeta uusiin. Kolmoshampaiden olisi tarkoitus liikkua taaemmas puolen hampaan verran ja vitoshampaiden kuuluisi tulla eteenpäin suunnilleen saman verran. Oikojalääkärini kertoi että minulla ylä- ja alasivuhampaat ovat kohdakkain toisiinsa nähden vaikka niiden kuuluisi ihanne tilassa olla limittäin. Siksi nyt siis tuodaan myös yläkaaren takahampaita vähän edemmäs, jotta tuo limittäisyys toteutuisi. Puolen hampaanmitan verran taaksepäin siirtyvä kolmonen tuo taas jo tarpeeksi väljyyttä etuosaan, jotta etuhampaat saadaan suoristettua.

Vielä tämä yksi kuva eli tältä ne silmukat nyt edestäpäin näyttävät normaalisti ilman irvistystä. Etenkin vasen silmukka tuntuu vähän hankaavan posken sisäpuoleen ja olenkin joutunut nyt laittelemaan kaaren alaosan päälle vahaa, jottei iho rikkoontuisi.

Hei se liikkuu!

Viime viikonloppuna oikea kulmahammas alkoi taas enemmän aristaa ja parissa päivässä se liikkui silminnähden. Nyt oikeanpuoleisen kakkosen ja kolmosen välissä on ihan oikea rako! Neljä viikkoa siihen totutteluun näköjään meni ja vihdoin tuli se millin edistys! Että tulinkin onnelliseksi, eipä siihen paljoa tarvittu! :) Alla kuvat ennen ja nyt. Huomenna sitten sinne kauan odotetulle oikojalle ja jännäilemään mitä sen jälkeen tapahtuukaan.

Ei rakoa, hyvä jos hammaslangan saa väliin hinkattu.

Ja selvä rakohan se siinä!

Tunteita ja tuntemuksia

Sitä luulisi näin päälle kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä olevansa jo niin sujut itsensä kanssa ettei hammasraudat tunnu missään, mutta kummallisia tunteita on tullut käytyä läpi näiden neljän viikon aikana kun kojeet ovat suussa olleet. Hampaat olivat arat purtaessa noin viiden päivän ajan, mutta muuten kipuja ei ole ollut. Huomaan kuitenkin häpeäväni rautoja, etenkin kohdatessani ihmisiä, joiden kanssa en ole puhunut asiasta jo aiemmin. Hymyilen entistä enemmän suu kiinni ja pidättelen nauruakin. Monta kertaa olen jo miettinyt miten pitkä aika siihen onkaan kun pääsen raudoista eroon. Mihin olenkaan ryhtynyt? Olivatko hampaani nyt kuitenkaan niin pahat... No, täällä kun kuvia katsoo niin ovathan ne. Ja voi miten odotankaan hetkeä kun ei tarvitse hymyä häpeillä ja ilolla syön ilmakuivattua kinkkua. ;)

Toisaalta jo kahden viikon jälkeen pikku hiljaa sentään huomasin jo vähän rentoutuvani ihmisten seurassa. Jollain tapaa olen alkanut jo pitämäänkin siitä tavasta miten kulmahampaiden kiinnikkeet osuvat huuliin. Ruokaa tahtoo aina jäädä takahampaiden rautojen päälle ikään kuin hyllylle ja sitä ei oikein kielellä pysty ronkkimaan sillä kaarilangan pää pistää ikävästi kieleen. Lisäksi kulmahampaiden kaarilangan päälle tahtoo myös jäädä murusia, joten syömisen jälkeen tekee mieli aina päästä nopsaan peilin eteen tarkistamaan tilanne.

Ensi viikolla pääsen vihdoin taas hammaslääkärille. Uskomatonta että hammaslääkärikäyntiä odottaa nykyään niin valtavasti. Edistystä on tapahtunut niin hitaasti ja hammaslääkäri sanoikin näiden ensimmäisten kaarilankojen olevan vain kevyet, jotta ne tottuttaisivat hampaat liikkumaan halutusti. Itse on kuitenkin tullut tuijoteltua hampaita peilistä varmaan useaankin otteeseen päivittäin. Hassusti pieni jomottelu on vaihdellut paikkaansa juuri niin kuin hammaslääkäri sanoikin. Ensin huomasin että oikealla puolella saa nykyään hammaslangan paremmin liikkumaan. Välillä jomotti vähän oikeaa kulmahammasta ja saattaa olla että sekin on ihan vähäsen liikahtanut. Nyt neljän viikon jälkeen oikeaa kulmahammasta alkoi taas pienesti jomotella ja mielestäni samalla muodostui kakkos- ja kolmoshampaan väliin jo pieni mutta kuitenkin silminnähtävä rako. Vasenta puolta jomotteli välissä ja sekin on voinut ihan aavistuksen liikahtaa, mutta voi miten odotankaan suurempaa muutosta. Olisin halunnut kiristyskäynnille jo paljon viittä viikkoa aiemmin!

Ensimmäinen kojeistus

Siitä se sitten tänään lähti, puolentoista vuoden projekti kunnolla alkuun! Tänään siis asennetiin ylös sivuille ensimmäiset kojeistukset. Kolme metallinväristä ja yksi läpinäkyvä kiinnike kummallekin puolelle, sekä valkoiset kaarilangat.

 Nyt alkuun aloitettiin vain kevyellä vedolla, jotta suu saa tottua kiinnikkeisiin ja hampaat vetoon. Valkoinen kaarilanka onkin vain valkoiseksi pinnoitettu metallilanka ja valkoinen väri lähti heti taitoskohdista sekä kohdista joista lääkäri tarttui pihdeillä. Saapa nähdä miten paljon väri käytössä kuluu. Viiden viikon päästä on kiristysaika ja silloin vaihdetaan joku vahvempi veto, joka onkin sitten metallinvärinen.

Yllä olevassa kuvassa koitin venyttää poskea, jotta taaimmaisiakin kiinnikkeitä tulisi kuvaan. Tästä näkee hyvin miten paljon huomaamattomampia nuo läpinäkyvät kiinnikkeet ovat, vaikkakin ehkä hieman suurempia. Tarkoitus siis on että myöhemmin kun laitetaan raudat koko yläriville, edessä on pelkästään läpinäkyviä kiinnikkeitä ja vain tuolla takana sivussa, näkymättömissä, noita metallinvärisiä.

4-6 kk mennän nyt näillä raudoilla, tosin viiden viikon välein niitä kiristellään. Sitten kun kolmoshampaat ovat tarpeeksi siirtyneet taaksepäin aletaan oikoa koko rivistöä. Pientä jomotusta oli noin tunnin kuluttua kojeiden laiton jälkeen. Lääkäri ohjeisti syömään Buranaa, turha kuulemma kärvistellä reippaana. Vedon tunne on yllättävän pieni, mutta varsinkin vasen kulmahammas tuntuu vähän aristavan. 

Mukaan sain kolmepakettia silikonivahaa. Saan kokeilla erilaisia ja lisää voin käydä hakemassa kun vain tarvitsen. Vahaa siis laitetaan hankaavan kohdan päälle posken ihoa suojaamaan. Kokeilin jo punaisessa ja sinisessä rasiassa olevaa vahaa. Aika huonosti vaan tuntui kumpikin jäävän paikoilleen. Toivottavasti ei ala kauheasti iho rikkoontumaan. Sain mukaan myös erilaisia harjoja välien puhdistukseen. Kokeilemalla kuulemma sitten löydän sen minulle sopivimman. Toistaiseksi raudat eivät tunnu kovinkaan teräviltä tai hankaavilta, mutta ehkä herkkä iho voi silti ärtyä. Lähinnä nuo edessä olevat kiinnikkeet ottavat huuleen kiinni tuntuen oudoilta möykyiltä.

Hampaiden poistot

Elokuun ensimmäisenä päivänä poistatin yläleuasta neloshampaat. Tämä oli ehkä koko projektiin ryhtymisen pelottavin vaihe. Tuskan hiki otsalla istuin hammaslääkärin tuolille. Kitalakea jouduttiin puuduttamaan toiselta puolelta neljä kertaa ennen kuin se vihdoin puutui. Hammaslääkäri varoitteli, että vaikka hampaiden juuret näyttivätkin kauniin suppumaisilta röntgenkuvissa, saattoivat ne silti joskus olla haaroittuneet ja silloin jouduttaisiin käyttämään poraa poistossa. Ensimmäinen hammas ei tahtonut ensin irrota ja pelkäsin jo pahinta, kunnes se lopulta antoi kuitenkin periksi ja lähti nätisti pois suppujuurineen. Toiselle puolelle riitti vain puudutteen pistäminen pariin otteeseen ja hammaskin lähti helpohkosti pois. Puolen tunnin päästä vastaanottoajan alusta olin jo tiskillä hampaat laukussa. Tunne oli melkoisen jännä kun koko ylähuuli nenään asti oli puutuneena. Kipua ei ollut joten turhaan kuitenkin pelkäsin. Kummallista kyllä kipua ei tullut edes jälkikäteen. Jomottelua ja kummallista tunnetta on vierushampaissa, jotka taisivat saada keikuttelussa vähän osumaa. Buranaa olen kuitenkin pari ottanut vähän kuin varmuuden vuoksi, josko ehkäisisivät tulehdusta ja on olo sen jälkeen hieman parempi ollutkin.

Nyt odottelen kolmisen viikkoa ja sitten laitetaan raudat sivuille. Viikonkin odottelu olisi hampaiden poiston jälkeen riittänyt, mutta aikataulujen yhteensovittelun vuoksi joudun nyt odottelemaan kolme. Saavatpahan poistokohdat ainakin parantua kunnolla. Jännää.

Haaveena kaunis hymy

En tiedä miksi hampaitani ei oijottu teini-iässä, vaikka niitä mittailtiin ja tutkailtiin kyllä. Luultavasti lamavuosien säästöt olivat syynä. Esiin puskeva etuhampaani on kuitenkin aina harmittanut itseäni niin ulkonäöllään, kuin silläkin että sitkeiden ja kovien ruokien poikkipureminen on hankalaa, koska etuhampaat eivät osu yhteen. Jokunen vuosi sitten kysyin yksityiseltä hammaslääkäriltä oikomismahdollisuuksista ja minulle kerrottiin miten tarvitsisin leukakirurgiaa. Leukani pitäisi murtaa ja rakentaa uudelleen, jotta purenta saataisiin kuntoon. Kiitos ei ja hei.

Nyt kävin alkukesästä hammaslääkärissä HammasNEO:ssa perustarkastuksessa ja kysyin taas oikomisesta. Minut ohjattiin oikomishoitoihin erikoistuneelle lääkärille konsultaatioon. Kesäkuussa kävin konsultaatiossa ja sain alustavan hinta-arvion, 2200€ / hammaskaari. Perusoikomishoito, parin hampaan poisto ylhäältä tilan tekemiseksi ja raudat ylös & alas. Koko hoitoon menisi aikaa noin puolitoista vuotta. Olin kuulemma oikein malliesimerkki suomalaisten "tyyppiviasta" ja helposti hoidettavissa. Kallista touhua, mutta päätin ryhtyä toteuttamaan haaveeni todeksi. Mielenkiintoista vain miten erilaisia diagnooseja lääkäreiltä sain. Luotin kyllä täysin tähän viimeisempään arvioon jonka teki aivan ihana hammaslääketieteen tohtori.

Sivuprofiilista näkyy että ylipurentaa on aika lailla (8 mm d11 ja 5mm d21). Heinäkuussa kävin uudestaan oikojalla otattamassa valokuvia, röntgenkuvia, muotit ja mittoja tarkempaa hoitosuunnitelmaa varten. Ensimmäinen konsultaatio maksoi 69,55€ ja tähän toiseen kuvineen meni 204,61€. Kuvissa kaikki oli ok, joten seuraava askel olisi neloshampaiden poisto ylhäältä kummaltakin puolelta.