Valmista!

Hups kun on aikaa vierähtänyt sitten viime kerran. Huhtikuussa sain ylläolevia kettulenksuja kotiin yöllä pidettäväksi takahampaissa. Näiden avulla koitettiin saada takapurentaa paremmaksi laskemalla ylähampaita alaspäin. Pidin lenksuja öisin ensin pari viikkoa joka yö ja sitten pari viikkoa joka toinen yö.

Vapuksi sitten sain loputkin braketit pois! Ylempi kuva lähtötilanteesta ja alempi nykyisestä hymystä. Kuvakulma ei ole sama mutta muutoksen kyllä näkee!

 Tässä kuva suoraan edestä lähtötilanteessa ja nyt. Olen ollut niin tyytyväinen että päätin suoristaa myös alahampaat samalla, vaikka ylähampaissa se varsinainen purentavika oli. Nyt alarivistö näyttäisi entistä kiemuraisemmalta suoran ylärivin kanssa.

Nyt kelpaa hymyillä ja haukkailla! Syöminenkin on paljon helpompaa kun etuhampailla saa purtua poikki nyt kun osuvat yhteen toisin kuin ennen. Hymyilyä on tarvinnut melkeinpä harjoitella, sillä tottuneesti suu menee kiinni kameran ilmestyessä. :D Muutamia tilannekuva on jo tullut, joissa hymyilen niin että hampaat näkyy ja pysähdyn niitä aina ihmeissäni katsomaan. Minäkö muka tuossa suorine hampaineni? :D On se vaan ihana tunne kun ei tarvitse enää häpeillä ja peitellä hymyään. Hetki tosin meni että ilmeeseen tottui. Olinkin aiemmin lukenut jostain miten voi rautojen poiston jälkeen pettyä siihen että vaikka hymy on suoristunut, niin omat samat hampaat ovat suussa edelleen eikä sellainen missimäisen tasainen laminaattirivi joita lehtien kuvissa näkee. Itselläkin siis kesti hetken tottua että hampaat ovat erikokoisia ja edelleen etuhampaiden toinen ien on aavistuksen korkeammalla, mutta nämähän tekevät vain hampaista persoonalliset ja siten ne ovat juuri ne minun hampaani. Ja eiväthän toiset edes näitä eroja huomaa. Ne huomaa vain itse kuvista ja peilistä tarkkaa syynäämällä. Mutta hymyilemisiin. Kyllä tämä oli todellakin kaiken vaivan arvoista ja jälkikäteen ajatellen aika kului todella nopeaan!

Puoliksi valmista!

Tadaa! 101. rajaamani hammaskuva ja siinä ne nyt vihdoin ovat ilman braketteja, rautaa ja kumilenksuja. Takahampaisiin jätettiin vielä pari brakettia, jotta saadaan vedettyä takahampaiden välejä pienemmäksi, mutta etuhampaiden takana on nyt retentiolanka ja ne ovat valmiit. Jee! Tosin tällä hetkellä purenta ei ole vielä ihan kunnossa, sillä alahampaat osuvat ylähampaiden retentiolankaan ja se hankaloittaa takahampaiden yhteen osumista. Tämä todennäköisesti korjautuu ensi kerralla hiomalla niin retentiolangan liimaa kuin alahammasrivistöäkin vähän tasaisemmaksi.

Kolmen viikon päästä on luvassa sama alahampaille, eli pääsen eroon etuosan valkoisista braketeista ja saan hampaiden taakse retentiolangan. Sen jälkeen poistetaan vielä takahampaiden braketit. Brakettien poisto oli mielestäni melko inhottavaa. Ei se tietenkään sattunut, mutta kuulosti kamalalta kun braketit räksähtelivät rikki pihdeissä. Ennen brakettien poistoa hampaiden takaosa puhdistettiin hyvin, liimattiin retentiolanka ja brakettien poiston jälkeen hampaat kiillotettiin. 

Muttei pelkkää hyvää jottei jotain huonoakin. Huomasin oikojalla uusia hampaitani peilistä ihastellessa että oikeaan (kuvassa vasen) etuhampaaseen oli tullut poikittainen juova eli särö, jota siinä ei aiemmin ollut. Oikoja otti valkokuvat hampaasta ja lupasi tutkia asiaa lisää ensikerralla, sillä seuraava potilas odotti jo oven takana. Hammasta koitetaan kiillottaa lisää ja todennäköisesti otetaan röntgenkuva. Huonolla tuurilla jos hampaaseen tosiaan on tullut särö oikomisen aikana voidaan siihen joutua laittamaan laminaatti. Jos tähän päädytään niin oikoja sanoi hänellä olevan potilasvakuutus, josta voidaan sitten hakea korvaus laminaatin laittoon. Jännityksellä siis odotan seuraavaa kertaa miten käy. :-/

Loppukiri

Yläkuvan tilanteessa oltiin vuosi sitten ja alakuvanlaiselta näyttää nyt. Vihdoin loppu todellakin häämöttää. Viikko sitten olin oikojalla ja sain seuraavat kaksi aikaa. Helmikuun ensimmäinen päivä tehdään hampaista muotit ja pieni hienosäätö ja siitä viikon päästä otetaan braketit pois yläetuhampaista! Voi olla että sivuille vielä jätetään jos takahampaiden asentoa pitää vielä muuttaa. Maaliskuussa sitten lupailtiin myös alakaaren poistoa. Jee ei enää kauaa ruoan tökkimistä pois rautojen välistä. Se kai tässä on se eniten päähän ottavinta ollut. Arkuus/kipu hampaissa on aina niin lyhytaikaista ettei se ole juuri projektin aikana häirinnyt ja enää ei ulkonäkökään haittaa. Rautoja ei juuri edes muista ja puhun ja höpötän ihan normaalisti kunhan ei ole tunnetta että ne ovat täynnä ruokaa. :) 

Yläkuvassa tilanne viime helmikuulta kun sain kaaren myös alahampaisiin. Aika vinksin vonksinhan ne alahampaat olivat ja onneksi päätin nekin oikoa vaikkeivat ne silloin niin pahoilta tuntuneetkaan. :D

Lopuksi vielä hymynharjoitusta. ;) Josko ensikerralla sitten jo paljaampia hampaita kuvissa!