Elokuun ensimmäisenä päivänä poistatin yläleuasta neloshampaat. Tämä oli ehkä koko projektiin ryhtymisen pelottavin vaihe. Tuskan hiki otsalla istuin hammaslääkärin tuolille. Kitalakea jouduttiin puuduttamaan toiselta puolelta neljä kertaa ennen kuin se vihdoin puutui. Hammaslääkäri varoitteli, että vaikka hampaiden juuret näyttivätkin kauniin suppumaisilta röntgenkuvissa, saattoivat ne silti joskus olla haaroittuneet ja silloin jouduttaisiin käyttämään poraa poistossa. Ensimmäinen hammas ei tahtonut ensin irrota ja pelkäsin jo pahinta, kunnes se lopulta antoi kuitenkin periksi ja lähti nätisti pois suppujuurineen. Toiselle puolelle riitti vain puudutteen pistäminen pariin otteeseen ja hammaskin lähti helpohkosti pois. Puolen tunnin päästä vastaanottoajan alusta olin jo tiskillä hampaat laukussa. Tunne oli melkoisen jännä kun koko ylähuuli nenään asti oli puutuneena. Kipua ei ollut joten turhaan kuitenkin pelkäsin. Kummallista kyllä kipua ei tullut edes jälkikäteen. Jomottelua ja kummallista tunnetta on vierushampaissa, jotka taisivat saada keikuttelussa vähän osumaa. Buranaa olen kuitenkin pari ottanut vähän kuin varmuuden vuoksi, josko ehkäisisivät tulehdusta ja on olo sen jälkeen hieman parempi ollutkin.
Nyt odottelen kolmisen viikkoa ja sitten laitetaan raudat sivuille. Viikonkin odottelu olisi hampaiden poiston jälkeen riittänyt, mutta aikataulujen yhteensovittelun vuoksi joudun nyt odottelemaan kolme. Saavatpahan poistokohdat ainakin parantua kunnolla. Jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti